Sysmän kirkko on nimetty suojelupyhimys Olavin mukaan Pyhän Olavin kirkoksi. Se on rakennettu harmaakivestä ja poltetusta tiilestä vuosien 1510-1520 aikana ja edustaa goottilaista tyyliä suippoine kaarineen ja jyrkkine katonharjoineen, sijainti itä-länsi suunnassa.
Kirkkoa kunnostettiin mittavasti ja se avautui uudestaan yleisölle keväällä -23
Pääsin toteuttamaan alttarikaaren verhoilutyön. Työ sisälsi vanhan verhoilun purkamisen, pehmusteiden uusimisen ja uuden pintaverhoilun sekä tarvittavien materiaalien hankkimisen. Verhoilumateriaalina käytettiin arkkitehdin ohjeen mukaan Alcantaraa, väri Aubergine. Alttarikaaren 9+9 metriä lisäksi verhoiltiin 2,5 m pitkä polvistumispenkki sekä saarnastuolin pieni polvistumispenkki.
Verhoilutyön suunnitelu alkoi maaliskuussa -23 kun pääsin tarkastelemaan paikoiltaan pois purettua ja kolmeen osaan sahattua alttarikaarta sen varastotiloissa. Tarkkaa tietoa siitä, koska edellinen verhoilu on kaareen tehty, ei ollut saatavilla mutta muistitiedon mukaan tämä olisi tapahtunut joskus -80 luvulla. Verhoilu oli säilynyt ehjänä, mutta oli ikävästi haalistunut ja etuosastaan ikävästi kulunut. Lisäksi siinä oli tahroja.
Tarkkojen mittauksien jälkeen sain tehtyä materiaalitarpeen laskennan ja tilaamisen. Kangasta tarvittiin yhdeksän metriä, koristenauhaa 35 metriä ja yläkaareen uudet vaahtomuovit vanhojen tilalle sekä pintapehmusteeksi 150g pl-vanu. Alakaaren vanhat jouhet päätin säilyttää tuleville sukupolville ja puutoskohdat sekä pinnan tasaamiseen tarvittiin lisäksi uutta keinojouhta. Edellisen verhoilijan tapaan käytin pintapehmusteena ja materiaalien suojana pl-vanua.
Seuraavaksi pääsin työn ääreen siinä vaiheessa, kun alttarikaari oli siirretty maaliskuun lopussa takaisin paikoilleen kirkkoon. Alkoi siis purkutyöt.
Yläkaaren purku osoittautui yllättävän työlääksi sillä vaahtomuovi oli sekä liimattu että naulattu kaareen kiinni , molemmin puolin.
Alakaaresta purin vanhan verhoilun ja vanun, sekä juuttikankaan pois. Tämän jälkeen alkoi jouhien läpikäyminen ja tasaaminen sekä puutoskohtien täyttö.
Vaikka purkutyö oli miljoonine niiteineen tuskastuttavaa, oli työskentelynäkymät kuitenkin varsin upeat
Jouhien tasaaminen vaati valtavasti pryylausta ja hieromista. Kun lopulta päätin että nyt se saa riittää, alkoi uuden juuttikankaan asettelu ja kiristely. Ja lisää pryylillä työstöä. Juuttikankaan asettelu ja kiristely sopivaan kireyteen kaarimuotoon vaati myös aikaa. Ja polvia. Tässä vaiheessa hain kaupasta polvipehmusteet. Ompelin kankaan 9m pitkäksi pötköksi ja tein kaaren mukaan tarvittavat taitokset työn edetessä.
Pääsin myös seurakunnan someen.
Yläkaaren vaahtomuovit leikkasin verstaalla valmiiksi sopiviksi kaistaleiksi. Ne asettelin ja liimasin paikoilleen seuraavaksi.
Liimauksessa tuli olla tarkkana suojausten kanssa, ettei liimaa päässyt yhtään uudelle kalkkikivilattialle tai alttarikaarelle.
Tässä välissä tein iltapuhteina polvistumispenkkiä omalla verstaalla.
Yläkaareeen vanut
Verhoilun kaavoitustyöt pääsi käyntiin toukokuun alussa. Kaaren muotoon kaavoitus olikin tarkkaa puuhaa, jotta alcantaraa paikoilleen kiristettäessä ei synny liiaksi vetoa tai kurttuja.
Ja taas olin jännän äärellä. Ehkä apukäsistä olisi tässä vaiheessa ollut hieman apua mutta kyllä se siihen asettui. Kompuran ääni kaikui kirkon kiviseinien sisällä tasaisin väliajoin.
Välillä pohdin sopivaa koristenauhaa arkkitehdin kanssa. Tässä kohdassa oikealla valaistuksella oli iso merkitys oikean värisävyn löytymiselle kun etänä näitä vaihtoehtoja pohdittiin.
Pelonsekaisin tuntein siirryin alakaaren verhoiluun. Oliko kaavoitus onnistunut ja kuinka saan verhoilun kiinnitettyä , sillä kaaren puuaines oli jo nyt kolmatta verhoilua päälleen saadessaan kärsinyt sen verran, ettei naulaimen alle meinannut aina löytyä muuta kuin ilmaa.
Jouduinkin muuttamaan verhoilun kiinnityksen suunnitelmaa ja kiinnitin sen ylemmäs mitä alunperin olin suunnitellut. Ja nurjalta puolelta ensi yläosastaan kiinni.
Niitit piiloon koristenauhan taakse. Noin 32 metriä liimasin nauhaa näihin kaariin. Puuliima toimi hyvin, oli suht helppo käsitellä ja tuli pitävä liimaus.
Vielä saarnastuolin pikkupenkki työn alle. Puuosat alkoikin murenemaan kun verhoilun purki pois.
Pienet puukorjaukset, uusi vaahtomuovipehmuste ja alcantara päälle.
Sain vielä kunniatehtäväkseni konservaattorin pyynnöstä korjata vihkiryijyn kiinnikkeet
Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön juhlallisin seremonioin su 28.5.2023.
