Verhoilualan opinnäytetyön aloitin syyskuussa tekemällä opinnäytetyön suunnitelman. Suunnitelmaan kirjasin työn tarpeen, tavoitteet ja tehtävät toimenpiteet sekä työn aikataulun ja tarveainemenekin.
Tämä opinnäytetyön nojatuoli on tehdyn tiedonhaun perusteella ilmeisimmin Huonekaluliike Majanderin tuotantoa 1900-luvun puolivälistä.
Ennen purkutyötä käytiin ohjaajan kanssa läpi tarvittavat korjaustoimenpiteet ja ulkonäölliset muutokset.
Koristenauha ja tyyny jätetään pois. Puuosat käsitellään poistamalla vanha lakka ja lakataan uudestaan värittömällä puolikiiltävällä lakalla.
Nojatuolin purku tapahtui tarkoin eri vaiheet dokumentoimalla sekä kuvin että muistiinpanoin. Verhoilun ja pehmusteiden purku eteni vaihe vaiheelta. Istuimen verhoilu oli ommeltu piilopistoin sivukappoihin, mikä on mahdollistanut verhoilun kiinnittämisen käsinojien ja etujalkojen viereen pahvin avulla.
Rikkinäistä etujalkaa oli lkorjattu ruuvein ja uretaaniliimalla.
Istuinokorkeus on matalimmillaan 35 cm . Jouset oli sidottu erikoisesti kertaalleen vain pystysuunnassa . Varsinaisia asentosidontoja ei ollut laisinkaan. Joustimien alla ja päällä oli juuttivyöt.
Istuimen reunassa kiertää vulsti johon perustuskangas on ommeltu.
Pehmusteena on käytetty istuimessa ja etuselässä paperisilppua, meriheinää ja flokkivanua sekä päällimmäisenä kerroksena puuvillavanu.
Takaselässä oli välitäytteenä puukuitua ja pintapehmusteena puuvillavanu.
Purkutyön jälkeen poistin vanhan lakkapinnan siklin avulla ja käsin hiekkapaperilla hioen. Tämän jälkeen korjasin puupuru-liimaseoksella puuttuvan palasen toisesta etujalasta ja aloitin lakkauksen.
Pohjatyöt aloitin K- tuolin tapaan lankapohjan teolla poraamalla reijät metallilankaa varten. Tämän päälle asettelin juuttivöistä pohjan ja sidoin jouset ajatuksella että saan ne sidontakorkeuden perusteella sidottua oikeaan korkeuteen.
Näin ei kuitenkaan asianlaita ollutkaan, vaikka pohjarakenne näytti oikein kauniilta ja jouset sidottu kohtuullisen hyvin niin matalalle kuin nelikierteiset jouset vain voi saada.
Otettiin sitten uusiksi ja laskin pohjan alas missä on ollutkin, jottei reunan täytöstä tulisi liian korkeaa. Juuttivöiden tueksi sain vielä mahtumaan lankapohjan niiden alle.
Jousien sidonta uusittuna.
Sitten joustiliina päälle ja justimien kiinnitys sekä ainelankalenkit ja meriheinää.
Perustuskankaan kiristely ja istuimen muotoilu ja tiivistäminen istuimen oikean muodon saamiseksi oli käsityötä parhaimmillaan. Täytteen kanssa sai olla tarkkana että sitä tuli riittävästi muuta ei yhtään liikaa, jotta istuimen matala ja tasainen muotokieli säilyisi.
Läpiveto-ompeleet oikeastaan vasta kertoi sen, saako istuimeen oikean, tavotellun muodon. Pryylillä muokaten ja istumalla sekä useaan kertaan kiristämällä läpivedot, alkoi muoto löytyä.
Alaselän tukevoittamiseksi tuli kaksi juutyivyötä.
Pintapehmusteena käytin flokkivanua, jolla ensin tilkitsin läpivetojen kolot ja sitten hieroin flokkia tasaiseksi kerrokseksi pintaa pehmustamaan. Onneksi varastosta löytyi juuri sopiva kappale harmaavanulevyä niin sain sen avulla vielä pintaa tasoitettua.
Sitten aloitin kaavoituksen lakanakankaalla avulla.
Halusin mahdollisimman hyvin saada istuinosan ja sivukapan verhoilun välisen sauman kulkemaan vulstin yläreunan tasalla jotta muotokieli säilyy.
Ennen etuselän täyttöön ryhtymistä suojasin istuimen villakankaan hyvin ettei täyte sotke kangasta.
Pohjakankaaseen ainelankalenkit ja täyttö kotimaisella hampulla. Valitsin täytteeksi hampun meriheinän sijaan, koska täyttö tuli olla matala mutta tukeva ja hamppu asettuu mielestäni tähän tarkoitukseen helpommin kuin meriheinä.
Pintapehmusteeksi flokkia
Simsalabim! 🪄
Etuselän kaavoitus onnistui vanhan verhoilun mukaan tehtynä oikein hyvin.
Päädyin asettelemaan etuselkään seitsemän nappia kuten alkuperäisessäkin verhoilussa.
Muuten etuselkä mini oikein hyvin, mutta toisen käsinojan leikkauskohtaan tuli millimetrin virhe ja kudottu kangas alkoi tietenkin purkaantua käsinojan etukulmasta jättäen raon kankaan ja käsinojan väliin.
Takaselän rakentamisessa päädyin rungon rakenteen huomioon ottaen vanhaan ratkaisuun. Eli välitäytteeksi laitoin puukuitua jolla sain lisää tukevuutta etenkin alaselkään. Siihen päälle juuttikangas ja ohut pl-vanu koska mitään paksua ei takaselän muodon vuoksi voinut laittaa.
Takaselän verhoilun kiinnitin yläosasta kapean verhoilulistan avulla ja sivut on ommeltu piilopistoin kiinni.
Etujalkojen kiinnitysongelman kanssa olisin melkeimpä ottanut tuttuun puuseppään yhteyttä kuin yrittänyt itse korjata jo aiemmin huonosti korjattuja jalkoja ja kiinnityksiä.
Ei siitä kuitenkaan kaikeksi onneksi ihan keinutuoli tullut 😊
Itse sidontatyö oli pitkä ja vaativa. Tuoleihin valikoitui loppujen lopuksi hiukan erikokoiset joustimet, joten sekin asetti omat haasteensa sille että istuimista tulee toisiaan vastaavat korkeudeltaan ja joustavuudeltaan.
Toisaalta oppimisen kannalta oli todella hyvä tehdä kahta istuinta rinnakkain.
Reunatukiompeleet molempiin tuoleihin ja edelleen täyteen kiristelyä. Pintapehmusteet alkaa olla tasoitettu paikoilleen.
Käsinojien etuosien verhoilu ja ”tolpparit” eli kulmatäytteet.
Seuraava työvaihe on istuinten liinaus.
Istuinten verhoilun suojasin pakkausmuovilla tiiviisti ennen selkänojiin siirtymistä. Selkänojiin laitoin vyöt vaikka aiemmissa versioissa ei niitä ollut. Pohjakankaaksi jälkeen juuttikangasta johon ompelin täytettä varten ainelankalenkit.
takaselän verhoilupahvit leikkasin muotoonsa ja kiinnitin selustaan.
lopputulos oli mielestäni kertakaikkisen upea! Toinen tuoli jäi ikävä kyllä selkänojan osalta kesken harjoittelun päätyttyä.
Näitä tein kaksi kpl. Jousia vaihdeltiin ja istuimen pehmusteet uusittiin. Myös puuosat hiottiin ja lakattiin uudestaan , vaalea puu sopii vihreään verhoiluun täydellisesti!
Tämä kaunislinjainen -50 luvun nojatuoli on Häklin huonekalutehtaalla Lahdessa valmistettu malli. Sain sen ystävältäni projektiksi. Toiveena oli total makeover. Eli mittaamisen, hyvien muistiinpanojen ja kuvien ottamisen jälkeen purin sen alkutekijöihin. Käsinojille ja jaloille tein pintakäsittelyn , eli siiklillä vanhat lakat pois ja hionnan jälkeen useita ohuita lakkakerroksia tuli päälle. Vanha kellastunut ja osin lohkeillut ja krakeloitunut lakka vaihtui raikkaaseen vaaleaan koivun sävyyn.
Kevättalven pitkä ja odotettu harjoittelujakso alkoi Saidan Verhoomolla Lahdessa . Nämä aloituskuvan kauniit , ruusupuiset (sic!) pikkutuolit oli ensimmäinen työ joka oli suunniteltu tehtäväkseni. Ja kangasvalinta näihin oli totaalisen upea kotimainen Annalan Flowers!
Siitä se mittaamisen ja mallittamisen määrä sitten lähtikin lentoon, kun tästä määrämittaisesta kuvioidusta kankaasta lähdin sommittelemaan neljää samanlaista istuinta ja etu-takaselkiä. Siinä meni tovi… eikä neljää täysin samanlaista kankaasta saanutkaan sen riittävyyden vuoksi, mutta onneksi heitto oli niin pieni, että valmiissa tuolissa sitä tuskin huomaakaan.
Tämän kunnostettavan istuimen erikoisuus oli kyllä mielestäni tässä ulkomuodossa: matala ja leveä istuinosa kaarevalla selkänojalla. En muista vastaavaan muotoiluun vielä tutustuneeni, mutta nyt sain tilaisuuden tutustua , ihan pohjia myöden.
Päällystämiseen olin valinnut Laura Ashleyn kauniin puuvillakankaan. Leikkuusuunnitelma ja kankaan leikkaaminen oli mielenkiintoinen työvaihe. Istuimen päällystäminen, etuselän ja takaselän verhoilu ja kuvioiden kohdistaminen kuului tähän työvaiheeseen.
Etuselkään tuli kaksi nappia ja istuimen reunaan viimeistelynä kaunis koristenauha.
Harjoiteltiin myös pienen sohvatyynyn kaavoitusta ja ompelua. Todella hyvä (lue vaikea) harjoitus aloittelevalle verhoilijalle. Harjoituksia tehtiin kolme, itse tein neljä sillä ensimmäistä versiota tein kaksi kappaletta. Harjoitus sisälsi mm. kulmien, vetoketjun, teeren, kapan ja rypytyksen ompelua.
