Aloitin siis verhoilualan opinnot tammikuun 10. pvä -22 Lahdessa koulutuskeskus Salpauksessa. Heti ensimmäisenä päivänä katseeni nauliintui pallukkarahiin. Siis onko joku oikeasti tehnyt tuon täällä. En ikinä osaa tuollaista , olenkohan nyt ihan väärässä paikassa kuitenkin…
Pallukkarahi. Aavistuksenomainen epäluulo omasta selviytymisestä häivähti mielessä kun kyseistä työtä sitten piti aloittaa.
Mutta tadaa! Siihen se kasaantui.
Korkeutta pallukalle saavutettiin tällä asettelulla 40 cm ja paino komeat 3,3 kg! Sinne uppoutui kaikki loput luokan jäämävanut ja rouheet mitä löytyi. Loput rouheet on kiinni fleecetakissani jonka erehdyksessä puin tuona päivänä päälleni…
Työn aloittaminen kyllä epäilytti, onneksi tästä saimme seikkaperäiset kirjalliset ohjeet joita tavasin työn edetessä.
Harjoitustilkuista en löytänyt mieleistäni värikimaraa joten lähdin sitten etsimään mielestäni ikävintä ja ruminta värisävyä. Ja se oli siinä kohdassa tuo oliivinvihreä keinonahka. Sen loppuessa kesken käytin muita verhoilumateriaaleja mukana, värejä sekoitellen.
Siinä niitä mönninkäisen töppösiä sitten on liuta täytettynä.
Työ oli aluksi haastavan tuntuinen, töppösien ompelu koneella ja eri materiaalien yhdistäminen oli , noh, hyvä harjoitus! Selvisin! Kiitos vielä opiskelukavereille neuvoista, työn edetessä ne olivat kovasti tarpeen.
Ja hei, teollisuusompelukoneella voi oikein tiukan paikan tullen myös ommella seisten! (Tietäjät tietää 🤭 ) …ja loput vasta käsin.
Amisnopat. Vain corolla puuttuu. Onneksi työn toteutus olikin kuutiorahi amisnoppatyyliin. Tästä tuli siis hieman kookkaampi amisnoppa (30×30 cm) kuin nuo peruutuspeilissä roikkuvat. Eikä nyt Wunderbaumit haise.
Tässä työssä harjoiteltiin mm kulmien ompelua, katesauman ompelua, ompelumerkkien armotonta seuraamista, piilo-ommelta ja pienten yksityiskohtien ompelua. Ja tietenkin oikean kokoisten kappaleiden yhdistämistä toisiinsa oikean kokoisella saumavaralla. Kyllä, 1 cm on näissä hommissa 1 cm eikä mitään muuta. Muuten puretaan. Ja purettiinkin…
Kuutio liimattiin kasaan erikokoisista vaahtomuovipalasista, joten työ oli myös liimausharjoitus.
Liimauksen jälkeen muoto viimeisteltiin vielä vannesahan avulla. Sitten vanua pintapehmusteeksi ja jännityksellä kokeilemaan kuinka ommeltu verhoilu istuu kuution päälle! Viimeiset saumat käsin kiinni ja eikun noppa kainalossa onnellisena kotiin.
